Uusia ilmavirtojen mitoitusohjeita ilmestynyt

Rakentamismääräysten muuttumisesta ovat useimmat rakennusalalla toimivat varmaankin jo kuulleet. Esimerkiksi vanhat ilmanvaihtoa ja vesi- ja viemärijärjestelmiä sääntelevät rakentamismääräykset D1 ja D2 poistuivat käytöstä vuoden 2018 alussa. Tilalle tulivat suppeahkot asetukset, jotka kuvaavat lopputulokselle asetettuja vaatimuksia. Asetuksia tukemaan laaditaan, tai on jo laadittu, ohjeistusta käytäntöä varten.

Ilmanvaihtoa käsittelevä opasluonnos ”Sisäilmasto ja ilmanvaihto, opas” on julkaistu ainakin  Talotekniikkainfo-sivustolla. Vesi- ja viemärijärjestelmiä käsittelevän oppaan käsikirjoitus ”Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, opas” on lausuntokierroksella tammikuussa 2018. AX-Suunnittelun asiantuntijat ovat olleet valmistelemassa ja kirjoittamassa molempia edellä mainittuja oppaita.

Avokonttorin ilmavirraksi ”Opas ilmanvaihdon mitoitukseen muissa kuin asuinrakennuksissa” suosittelee 1,5 l/s,m2 tai 6 l/s,hlö. Vanhan D2:n mukaan toimistohuone ja vastaavat tilat oli myös 1,5 l/s,m2.

FINVAC on tuottanut kaksi opasta ”Opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen” ja ”Opas ilmanvaihdon mitoitukseen muissa kuin asuinrakennuksissa” ilmanvaihtoasetuksen tueksi. Oppaat ovat osa loppuraporttia ”Ilmanvaihdon mitoituksen perusteet”. FINVAC on yleishyödyllinen yhdistys, joka toimii Suomen LVI-Liitto SuLVI:n, VVS Föreningen i Finland rf:n, LIVI:n, Sisäilmayhdistyksen yhteistyöelimenä.

”Opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen” korvaa vanhan D2:n liitteen 1 asuntoja koskevat mitoitusohjeet, jotka nyt siis puuttuvat uudesta asetuksesta. Oppaan suositukset näyttävät hyvin perustelluilta ja ilmavirtojen mitoituksen suhteen kansainvälistäkin vertailua on tehty. Alla on esitetty asetukseen perustuvat päävaatimukset.

  1. koko asuinpinta-alaa kohden laskettu ulkoilmavirta on vähintään 0,35 dm3/s,m2 (vastaa ilmanvaihtokerrointa 0,5 1/h 2,5 m huonekorkeudella) 1) 
  2. koko asunnon ulkoilmavirta on vähintään 18 dm3/s 1)  
  3. jokaisen asuinhuoneen ulkoilmavirta on vähintään 0,35 dm3/s,m2  1)  
  4. jokaiseen asuinhuoneeseen on tuotava ulkoilmaa vähintään 8 dm3/s, yli 1 m2, makuuhuoneisiin 12 dm3/s 
  5. jos asunnossa on sauna, lisätään kokonaisulkoilmavirtaa 6 dm3/s. 

1) Ympäristöministeriön asetus rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta, luonnos 2017

Säädöksellisesti opas ei ole sitova ja se esittää vähimmäisilmavirrat hyvän sisäilmanlaadun ylläpitämiseen ilmanvaihdon avulla asunnoissa, joissa on tavanomaista asumista, ja henkilömäärää vastaava määrä kosteus-, epäpuhtaus- ja hajulähteitä. Oletettavaa kuitenkin on, että oppaasta tulee alalla vallitseva standardi.

AX:ssä ei suunnitella paljon asuinrakennuksia, joten meidän kannalta mielenkiintoisempi on ”Opas ilmanvaihdon mitoituksesta muissa kuin asuinrakennuksissa”. Opas korvaa vanhan D2:n liitteen taulukot 2-11. Ohjeen mukaan vähimmäisilmavirta on yleensä 6 l/s, hlö.

D2:een verrattuna opas sisältää pelkkien taulukoiden lisäksi opastavaa tekstiä. Esimerkiksi opetusrakennusten ja päiväkotien yhteydessä painotetaan mahdollisuutta muuttuvan ilmavirran käyttöön; ohjataan ilma sinne, missä oppilaat kulloinkin ovat.

D2 vaati toimistorakennusten kahvio- ja taukotiloihin 5 l/s,m2 ulkoilmavirtaa, mikä tuntui joskus ylimitoitetulta. Uudessa ohjeessa vastaava luku on 2 l/s,m2. Kahvio- ja taukotilathan ovat sellaisia tiloja, joiden kautta kannattaa poistaa esim. avotoimistoon sisään tuotua ilmaa, eikä niinkään tuoda kahvioon kohtuuttomasti ulkoilmaa.

Uutena rakennustyyppinä oppaaseen on tuotu esim. asumispalveluihin liittyvät rakennukset, kuten hoivakodit, palvelutalot, tuettu asuminen, jne. Näissä suositellaan perustelujen kera ilmavirtaa 10 l/s, hlö.

Ravintoloiden ilmavirrat ovat pienentyneet vanhasta 10 l/s, hlö ja 10 l/s,m2 arvoihin 6 l/s, hlö ja 3-10 l/s,m2 vähän ravintolatyypistä riippuen.

Mielenkiintoinen on oppaan yleisosiossa esitetty kommentti, jonka mukaan ilmanvaihdon suurentaminen ohjearvoista ei välttämättä paranna ilmanlaatua. ”Erityisesti talvella sisäilma kuivuu ilmanvaihdon kasvaessa. Suuri ilmanvaihto lisää myös veto- ja meluhaittoja. Ulkoilmassa on terveydelle haitallisia pienhiukkasia, joiden pitoisuus sisällä voi nousta ilmanvaihdon kasvaessa. Ilmanvaihdon tarpeeton suurentaminen lisää energiankulutusta.” Tämä pitää varmaan paikkaansa.

Erot suosituksissa tulevat tarkemmin esiin käytännön suunnittelutyössä. Uudet ohjeet eivät sisällä tilakohtaisia äänitasosuosituksia, vaan oppaassa viitataan asetusluonnokseen rakennuksen ääniympäristöstä.

Tilatyyppien ryhmittely on hieman erilainen kuin vanhassa D2:ssa. Selvästi on havaittavissa, että vanhaa D2:n liitettä ei ole kopioitu sellaisenaan. Opasta varten on tehty mittava taustatyö. Silti vanhan D2:n liitteen 1 hyödyllisyys suunnittelijan apuvälineenä ei katoa, vaikka opuksen virallinen asema nyt poistuukin. Luultavasti näitä vanhoja taulukoita ja uusia suosituksia käytetään jatkossa päällekkäin ja vertaillen ennen kuin vanha D2 pikku hiljaa unohtuu.

Teollisuustilojen ilmanvaihdon mitoitus erikoisalana jää tässäkin oppaassa vähälle huomiolle. Onneksi AX:ssä on oma kokemukseen perustuva ohje teollisuuden ilmanvaihdon ohjearvoista. Teollisuuskohteet tosin ovat lähes poikkeuksetta yksilöllisiä, ja ilmanvaihdon mitoitusperusteet on joka kerta tarkistettava huolellisesti ja käytettävä teollisuusilmastoinnille tyypillisiä mitoitusmenetelmiä.

10.1.2018
Jyri Jyrkkäranta
LVI-suunnittelija

jyri.jyrkkaranta@ax.fi
p. 040 570 1101